Kesä

Päivi istui laiturilla ja katseli mietteliäänä järvelle. Lyhyt tumma tukka hulmusi tuulessa ja hänen täytyi koko ajan haroa sitä pois silmiltä, mutta ei jaksanut mokomasta välittää. Oli niitä viimeisiä kesäisiä päiviä, jolloin mittari ylitti vielä kahdenkymmenen eikä luonto näyttänyt vielä merkkejä syksyn tulosta.

Kalenterissa asia oli toisin, sillä loman loppuminen oli merkitty kirkuvanpunaisella parin päivän päähän. Päivi ei yleensä pitänyt väreistä, kaikki muistiinpanonsakin hän kirjoitti lyijykynällä, mutta oli tehnyt poikkeuksen tämän merkkipäivän kohdalla. Luoja yksin tiesi, milloin hän pääsisi seuraavan kerran lomalle, joten hän oli päättänyt nauttia siitä täysin rinnoin. Vetäytyminen mökin rauhaan oli ollut selvä päätös, kun hän oli miettinyt miten päättää vapaan jaksonsa. Oli ollut huojentavaa saada aikaa ihan itselle kaiken kyläilemisen ja matkustamisen jälkeen – ei niin, etteikö sekin ollut kivaa, mutta rauhoittuminen teki hyvää ennen töihin palaamista.

Päiviä huolestutti ilmapiiri, johon hän epäilemättä palaisi. Uutisissa oli huudettu taantumaa ja irtisanomisia sen verran kovalla volyymilla, että kaikki olisivat varmasti erityisen kireänä. Työpaikan menettämisen pelkoa hänen ammatissaan ei ollut, mutta kiirettä olisi vallitsevassa tilanteessa sitäkin enemmän. Kuka tekisi kaikki ylityöt, jos porukkaa ei olisi tarpeeksi? Entä uudet investoinnit?

Martti luultavasti delegoisi kaikki työtehtävänsä muille yläportaan varoituksista huolimatta. Jos tunsi toimitusjohtajan henkilökohtaisesti ja osasi valehdella – ja nuoleskella – tarpeeksi hyvin oikeissa paikoissa, pääsi elämässä läpi iljettävän helpolla. Mitä väliä, vaikka kaikki kollegat vihaisivat kunhan oma tasku pullottaisi tuohta ja sai ajaa öky-Mersua. Pari kertaa Päivi oli toivonut, että itselläkin olisi moiseen, mutta oli sitten todennut että ei olisi kyennyt elämään omantuntonsa kanssa. Parempi näin.

Lintu rääkäisi jossain kuuluvasti ja Päivi havahtui ajatuksistaan. Aurinko oli jo ehtinyt melkein laskea ja näytti siltä, että pian tuuli yltyisi. Hän nousi hitaasti ylös jämähtäneitä lihaksiaan varoen ja läksi takaisin mökille vievää polkua. Sorainen maa rapisi sandaaleiden alla ennen kuin vaihtui kivetykseksi. Sisällä takan tuli oli muuttunut hiillokseksi.

Advertisement

Valehtelija

”Sen voi tehdä huomenna.”

Sä sanoit ja yritit näyttää fiksulta. Ei mennyt läpi. Ihan niin kuin mä en olisi ymmärtänyt ettet todellakaan halunnut, pelkäsit vaan mun reaktiota. Vapisinko kuin haavanlehti iltatuulessa vai lähtisinkö ovet paukkuen. Sitä sä ajattelit, mutta en sanonut mitään. Turhaahan se olisi ollut.

”Joo, käyhän se niinkin. Moneltako tulet kotiin?”

Olet helvetin hyvä valehtelija, tiedät sen itsekin. Luotat siihen ehkä liikaakin, koska et näytä ymmärtävän, että ihmiset oppivat. Mä opin. Se kesti kauan, myönnettäköön, mutta kun sä vastasit:

”En tiedä. Mulla menee varmaan pitkään, kun pitää tehdä se arviointiprojekti loppuun. Toivanen käy niin kuumana, että parempi saada se jo nyt, että saan sen pois niskanpäältä.”

Mä tiesin, ettei mitään projektia ollut. Olisit jauhanut siitä viimeiset pari viikkoa, kitissyt siitä kuinka Toivanen on niin paska ja kuinka se ei ymmärrä sun visiota (kuten yleensä). Tapitit myös liian hanakasti mua silmiin, koska olit lukenut jostain psykologia-oppaasta, että ihminen vilkuilee aina oikeaan silmänurkkaan, kun se valehtelee. Olit mitä ilmeisemmin unohtanut, että lainasin sulle sen kirjan, kun Marja oli sitä läpällä suositellut.

Tyhmä jätkä.

”Ok, hyvää työpäivää. Muista, että se lakisääteinen on ihan hyvä juttu.” Hymyilin hiukan väkinäisesti, mutta et huomannut mitään. Naurahdit vain (näin kasvoillas vilahtavan helpotuksen) ja huikkasit näkemiin ennen kuin lähdit ovesta.

Tuijotin hetken sulkeutunutta ovea, mutta terästäydyin ja rupesin etsimään sitä puolikuollutta,  aina yhtä uskollista puhelinta.

Kännykkä hälytti kolme kertaa, ennen kuin Juulia vastas,  se oli tilanteessa kuin tilanteessa  nopea ja siitä on ylpeä.

”Tanja tässä moi, ehtisit sä nähdä tänään? Olis aika tärkeetä.”

Taisit myös unohtaa, että mulla on juristiystävä.